Olen jo jonkin aikaa toivonut itselleni kiikkutuoli ehkä sellaista jostakin 60-70 luvulta olevaa hiukan modernimpaa. No tulipa sitten veljen vaimon kanssa asiasta puhe ja hän kertoi, etä isällänsä saattaisi olla vanha kiikkutuoli mökin vintillä entisöitynä. Eikun kysäsemään asiasta ja olihan hänellä ja ihana olikin. Lupasi sen sitten meille päivähoitoon ei halua myydä sitä, mutta hoitoon voi antaa. No kiikkutuoli sitten haettiin meille ja sille löytyikin olkkaristamme oikein oiva paikka. Tuoli on nätti ja sopii meille oikein hyvin, värikin mielytti minua vaikka ei valkoinen olekkaan. Ainut huonopuoli on asiassa se, että tuoli on niin iso ettei minun jalat tapaa kunnolla jalaksille eikä etenkään maahan. Hiukan tulee paniikki kun pitää jännittää itseään koko aika. Tuoli myös herkästi keikahtaa taakse liikaa. Minä joka olen rento istuskelia en ole vielä oppinut kiikkutuolissa istumaan. Ihana se silti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti