Ystävän tamma varsoi tuossa taisipa olla toukokuulla. Jännityksellä hän ja me ystävätkin odottelimme pientä varsaa syntyväksi sillä edellinen kerta päättyi varsan menetykseen. Varsan menetys oli kova paikka ystävälleni ja pahalta se tuntui minustakin ja uskon että monesta monesta muustakin. Ystävää kuitenkin tuetaan aina ja pökitään eteenpäin niin kauan kuin tarve vaatii. No tällä kertaa kaikki meni hienosti ja lopulta tämä ihana pieni varsa syntyi maailmaan. Kaiken keväisen kiireen keskellä en ole ehtinyt vierailulle ja pientä ihanaa varsaa silittelemään ja toivottamaan tervetulleeksi maailmaan. Juhannuksen jälkeen sitten ennen ensimmäisen loman loppumista ehdittiin miehen kanssa ihastelemaan ja taputtelemaan varsaa. Pitihän sitä sitte kuvatakkin vähän joka kuvakulmasta. Samalla tuli tietenkin myös toisetkin talon hevoset kuvattua ja taputeltua. Kyllä ne eläin lapsetkin on ihania siinä missä ihmis lapsetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti