Juhannus runo

Suvituuli korvaan kuiskii
taikasanoja, kun huiskii
koivuvasta pintaan paljaaseen
virkistäen kehon väsyneen.
Pian istuu puhdas ihminen
kesäyön ihmeisiin uskoen
näkee virvatulten palavan
lammen pinnalla armaansa kuvan.
On kallioimarteessa kukkia
omat varpaat ilman sukkia
auringonkin huomaa tanssivan
kuu sille siihen antanut on luvan.
Tyynyn alle kerää seppeleen
kedon kukat poimii varoen
haukkaa vielä sillin suolaisen
kera kunnon palanpainikkeen.
Sitten päänsä tyynyyn kallistaa
rakkaimpaansa uneen odottaa
vaikka aamulla ei muistakaan
kuka saapui vettä antamaan.
Ihanaa on viettää valon juhlaa
aurinko säteitään kun tuhlaa
ihanaa on kerran vuodessa
humaltua mettä juodessa.

Hyvää juhannusta kaikille <3