Mitens tässä näin kävikään? Venähtipä tämä blogitauko pitkäksi, tosin mielessä monasti on ollut, että kyllä nyt täytyy tehdä päivitys. Ei se sitten vaan ole mahtunut tämän kiireyden keskelle mihinkään. Kesän alussa jo päätin, että lopetankoko bloggailun, mutta sitten päätin vielä hiukan aikaa katsella asiaa. Päätökseni oli se, että jos en ennen joulua ole tänne mitään saanut laitettua se on sitte loppu. On tämä kuitenkin niin kiva tapa jakaa ajatuksia ja tunteitaan muille. Tosin en tiedä käykö täällä edes ketään, mutta jos edes joku joskus tänne eksyy niin hyvä sekin.
Miksi sitten tämä tauko venyi näin vietävän pitkäksi. No siihen on monta monituista syytä ja selitystä. Ensinnäkin kun silloin viime syksynä vaihdoin työpaikkaa ja rupesin tekemään kolme vuorotyötä huomasin, että aikaa jää itselle huomattavasti vähemmän. Olin myös aikas lailla väsyneempi kun vapaata oli vähemmän ja uusi työ oli paljon, paljon hegtisempää ja vaativampaa. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että kun teen jotain haluan tehdä sen hyvin ja siten se työ vei mennessään. Joulun aikaan vielä yllättävän paljon oli virtaa ja sain organisoitua aikaa kaikille ja kaikelle.
Joulun jälkeen iskikin se totaalinen väsymys ja kyllästyminen kaikkeen siis lähes kaikkeen. Oma sairastelu on myös vienyt paljon voimavaroja viimeisen vuoden aikana ensin viime syksynä iso leikkaus, flunssia olen sairastanut varmasti kymmenen jos ei kahdenkymmen viimeisen vuoden sairastamattomat flunssat kerralla. Sitten kevään korvalla pettikin selkä ja sitä on sitten sairasteltu koko sen jälkeinen aika ja edelleen nämä vaivat jatkuvat.
Sitten tähän aikaan on mahtunut muutaman läheisen vakavat sairastelut, jotka varmasti verottavat ihan ketä vain. Lisäksi kevät meni esikoisen kirjoitusten jännäämisessä ja huoltojoukkoina toimimisena. Keväällä sitten esikoinen muutti pois kotoa tyttöystävän kanssa ja olihan se aivan uusi tilanne vaikkakin onnellisia olimmekin heidän puolestaa. Sitten olikin vuorossa heidän kihlajaiset ja heti pian perään esikoisen lakkiaiset. Heinäkuussa kuopuskin päätti muuttaa poikaystävänsä kanssa yhteen ja neljässä kuukaudessa meillä olikin talo ihan tyhjä vain me kaksi "vanhusta" jäimme jäljelle.
Samalla kun opettelimme tätä uutta elämän tilannetta tuimme lasten itsenäistymistä milloin mitenkin. Piti siinä kaiken arjen keskellä jaksaa hoitaa työt ja muutkin hommat kuten luottamustehtävät. Lomaa minulla ei ollut kuin kaksi viikkoa ja se tietty hujahti aivan liian nopeasti ohitse. Loman puolivälissä meillä olikin sitten vesivahinko katolla jota ei tietenkään korvannut vakuutus mitenkään päin. No seuraavana oli vuorossa katto remppaa sekä ulkona että sisällä. Kuinkas ollakkaan remppa tietysti limsahti hiukan muuallekkin kuin kattoihin ja seinätkin saivat uutta väriä pintaansa.
Olen minä usein iltaisin kun jo sängyssä makoilen miettinyt hyviä juttuja ja tarinoita blogiini, mutta en enää ole jaksanut nousta niitä kirjoittamaan ja seuraavana päivänä arki on vienyt mennessää. Siis minun arjen elämä on ollut hegtistä ja nyt toivonkin kaiken keskellä, että kerkeisin kirjoitella tänne vähän tiiviimmin. Toivottavasti teitä vielä minun juttuni ja blogini kiinnostaa. Tiedossa on monen moista juttua joita on arkistoissa paljon.
